Kesän kuvapäiväkirja nro 12

Nyt lähtee ränsistynyt vuorimänty! Jihuu, pikkutraktorin voima. Pian on kivasti avaruutta istutella luumupuu, tai perheomppupuu, tai tyrnipensaita, tai... jättää puut istuttamatta. Parasta on suunnittelu ja se, että jotain konkreettista ympäristössä tapahtuu.

Kesän kuvapäiväkirja nro 11

Kaiken purkamisen ja ympäristön siivouksen uupumuksessa ilahduttaa pienen pieni mansikan raakile. Teimme helteessä muutaman taimen mansikkamaan ja Lumotar näyttää juurtuvan, jee!

Kesän kuvapäiväkirja nro 10

Sadepäivän puuhaa.

Kesän kuvapäiväkirja nro 9

Tänään maakuntamatkailin ja katselin harmaita sadepilviä. Tällaisia päiviä on kiva välillä viettää jokaisen.

Kesän kuvapäiväkirja nro 8

Olen juoksennellut haapaperhosen perässä ♡ niin kaunis ja suuri!

Kesän kuvapäiväkirja nro 7

Välillä rentouttava lauantai-ilta rannalla. Parhautta!

Kesän kuvapäiväkirja nro 6

Eka kukka ♡ Lumotar

Kesän kuvapäiväkirja nro 5

Rajasin hieman kasvimaan reunaa kasvimaalta löytyneillä kivillä ja muistin, että paikkakunnalla on kuvattu Kivenpyörittäjänkylä. Muutenkin kamerat ovat taltioineet täällä monenmoista mm. Veden saartamat. Joensuun Ellissä on uintikohtaus meidän rannaltamme. Pitäisikin kaivaa filmi esille ja kattoa millaisia kuvakulmia rannaltamme on löytynyt! Jos satut näkemään ko.leffan jossain, niin meille saa vinkata.

Kesän kuvapäiväkirja 4

Pohjois-Karjalassa sataa rankasti! Ystäväni kertoi, että heidän sadevesimittari ylitti jo 75 mm ja koko ajan tulee lisää vettä. Vaikka olen sokerista ja sateella haluan pysyä neljän seinän sisällä, niin todella iloinen ja kiitollinen olen tästä sateesta. Luonto oli jo niin rutikuiva! Mutta mitenhän käy tälle ruusunnupulle? Haluaisin tehdä ruusun terälehdistä vaikka mitä: siirappia, sokeria, teetä, kylpyjuttuja,...niitä tarvitaan tosi paljon eikä minulla ole kuin yksi ränsistynyt puska ja siinä yksi pieni nuppunen ♡

Juhannuskesällä

Olemme Ränsistyneellä ihmetelleet luontoäitiä: vaikka kevät oli kylmä ja kesäkuun alussa satoi vielä lunta, niin kesä otti kuin ottikin itseään niskasta kiinni ja joutui "valmiiksi" juhannukselle, keskikesän juhlaan. Tuntuu, että kesä tupsahti yhtäkkiä! Ihan kuin olisi yön aikana ilmestyneet heleän vihreät lehdet koivuihin, pellonpientareille puna-ailakit ja metsäpolut katosivat metsätähtien joukkoon.

Pellonpäässä on vanhat omenapuut valkoisenaan kukkia ja korvia särkevä surina ja hurina kuuluu pölyttäjien tehdessä työtään kukkien siimeksessä. Myös metsät olivat täynnä mustikan kukkia, mutta tänään näyttää sit ettei raakileita oikein näy. Kylmä sää ilmeisesti teki tehtävänsä.

Kesän kuvapäiväkirja nro 3

Täytyy myöntää, että kumpparit on liikaa näillä helteillä, mutta purkuhommissa ilmankaan ei oikein voi olla. Toki turvakengät olisi paremmat, mutta lupaan olla astumatta naulaan.

Kesän kuvapäiväkirja nro 2

Päärakennuksen purkaminen aloitettu ja hengityssuojaimia jälleen tarvitaan. Tuo valkoinen mönjä, jonka nimeä en nyt muista vaikka se on usein kerrottu, on ruiskutettu ulkovuorauksen ja hirren väliin veden avulla lämmöneristeeksi. Se on kevyttä ja hajoaa pienen pieniksi muruiksi, kun sitä yrittää kerätä pois.
Hikistä hommaa ja Suomen toiseksi tuulisemmalta paikkakunnalta muuttaneena kaipaa virkistävää tuulenhenkäystä!

Kesän kuvapäiväkirja nro 1

Pellonpään pihapiirissä on vihreä aitta. Oikeastaan liian lähellä kulkureittiä ja maakellaria. Mieli tekisi se siirtää toiseen paikkaan. Onnistuisikohan, jos tarpeeksi isolla koneella sen nostaisi ja siirtäisi? Noin vain, suitsait! Vanha koivu aitan seinustalla säilyisi ja juhannusruusut, hansaruusuista nyt puhumattakaan. Voi, kun sormia napsauttamalla sen voisikin tehdä tai taikasauvaa heilauttamalla. Saapa nähdä, kuinka kauan aitta kuitenkin paikoillaan on, kun sitä taikasauvaakaan ei taida olla olemassa.