Eilen sitten toteutin ensimmäisen osan itselleni tekemästäni lupauksesta: olin perunakukko-opissa! Nautin sydämeni pohjasta, vaikka rehellisyyden nimissä on tunnustettava etten tykkää ollenkaan laittaa ruokaa. Leipää kyllä tykkään leipoa, joten ehkä siksi perunakukon teko tai oikeastaan se opettelu oli hauskaa!
Vuorotellen perunalohkoja ja lihanpalasia ruistaikinakuoren päälle.
Sitten kostutetaan reunat ja tiivistetään kiinni ettei kukko vaan ala vuotamaan.
Haarukalla on hyvä varmistaa saumat.
Sitten vaan reiluksi kolmeksi tunniksi uuniin ja herkuttelemaan!
Karjalaiseen keittiöön (ja meidän omavaraistalouteen) kuuluvat myös kalat, riista, sienet ja muut luonnonantimet, joten valtavan suurta muutosta keittiönpöydän ääressä emme koe. Mutta rieska! Sitä perinteistä rannikkoseudun ohueksi leivottua rieskaa meillä ikävöidään. Sekin pitää opetella tekemään.
Hienoa tämä Suomen rikas ruokakulttuuri!
