Purkaminen jatkukoon!

Sen verran on ollut tyyni ja helteinen kesä ettemme ole yksinkertaisesti jaksaneet lähteä töiden ja muuttohommien jälkeen Pellonpäähän rehkimään. Sen verran kuitenkin otimme itseämme niskasta kiinni, että aloittelimme leivinuunin purkamisen. Uunin kohtalo on vielä päättämättä. Se joko kootaan uusiksi sisälle uudenkarheaan Pellonpäähän tai sitten se kootaan pihalle kesäkeittiöön tai teemme siitä jotain muuta kivaa pihapiiriin.

Tästä se alkaa...

Yläkansi lähtee

Sivupala lähtee

Tulipesä

Takkauuni

Seuraavaksi siirryimme päärakennuksen sisälle ja tutkailimme pikkuista takkauunia. Toivomuksena on saada se käyttöön, joskus, jonnekin. Ehkä saliin, ehkä pihasaunan saunakamariin, ehkä rannalle nukkuma-aittaan, ehkä...Niin, ideoita voi putkahdella lisää ja toivottavasti putkahteleekin eri rakentamisvaiheiden aikana. Kooltaan takkauuni on mainio, passelin pikkuruinen paikkaan kuin paikkaan ja kuitenkin lämmittää isommankin tilan.

Takkauunia on vuosien saatossa lämmitetty paljon ja maali rapisee ulkovaipan pinnalta pois, joten se on purettava alkutekijöihinsä, puhdistettava ja koottava uudestaan. Jos siis sen kunto on sellainen, että se voidaan koota.

Suuluukut on jo poistettu.

Tulipesästä löytyi muutamia halkeimia.

Purkaminen on melkoista sotkua, mutta tapahtuu joutuisasti.

Vuosilukukin löytyi, takkauuni on aika "uusi"

Purkamista ja kärsimättömyyttä

Nyt on kevät edennyt jo sen verran, että kärsimättömästi odotamme loppujenkin lumien sulamista, jotta pääsisimme kivijalan tekoon.

Lankalauantaina vietimme pääsiäistä Pohjanmaan lakeuksien tapaan polttamalla pääsiäiskokkoa. Vaikka useat pääsiäistapamme ovat peräisin Karjalasta, emme nähneet kokkoja poltettavan ympäristössämme muualla. Pohjanmaallahan kokkoja poltetaan pahojen henkien karkoittamiseksi. No, Pellonpäässä pitäisi nyt olla pahat henget loitolla sen verran pitkään nuotio paloi.

Aloitimme siis päärakennuksen purkamisen; nuotioon lähti saunan, pesuhuoneen ja eteisen seinät.

Sisällä näyttää nyt aika ankealta, mutta kyllä se tästä...




Iloa elämään tuo ystävämme Venla <3