torstai 31. joulukuuta 2015

Tuomio tuli

Olemme saaneet asuinrakennuksen seinät, lattiat ja katot hirsipinnalle ja nähneet korjaustarpeet: uusiksi menee...



esimerkiksi kaikki ikkunoiden alla olevat hirret. Säilyttää ja korjata voimme osan lattialaudoista (tai oikeastaan niitä voi kutsua lattialankuiksi, koska ovat niin paksuja) sekä murto-osa seinien hirsistä, mutta kaikki muu pois, pois.
Pois ikkunat, savupiiput, kivijalat, pois ulkolaudoitus, portaat, sähkötyöt, pois kattorakenteet, pois vuosien varrella tehdyt laajennusosat, pois sauna ja vesijohdot, lista on pitkä.



























Siinä jo piti istahtaa pöydän ääreen ja alkaa miettimään, että miten tästä eteenpäin. Päätimme jatkaa haaveemme toteuttamista ja pelastaa, mitä pelastettavissa on:

se tosi, tosi vanha osa (kuinka vanha, sitä ei tiedä kukaan) entisöidään, josta tulee Sali. (kuva alla)

Sinitakkinen rouva on asunut Pellonpäässä lapsuudessaan ja hän kävi muistelemassa vanhoja hyviä aikoja. Kuulimme monia mielenkiintoisia tarinoita: tuossakin kuvan seinustalla oli jouluisin valkoinen paperi joulukuusen takana, jotta olisi hieman valoisempaa. Tällaiset tarinat antavat seinille elämän ja luovat jatkuvuuden tunnetta meille jälkipolville.





























Saliin siis uusitaan kaikki ikkunoiden alapuolella olevat hirret, uusitaan ikkunat (etsinnässä vanhoja T-mallin ikkunoita. Vinkit otetaan riemusta kiljuen vastaan), korjataan sisäkatto ja hiotaan lattialaudat. Siirretään nykyisestä laajennusosasta vanha takka ja uusitaan sitä varten savupiippu.

Käytännössä siis asuinrakennus puretaan kokonaan, putsataan, kootaan uudelleen ja hirsien välit tiivistetään myös uudelleen. Rakennetaan uusi katto, kivijalat, ulkovuoraus jne eli purkuun menneet osat rakennetaan uudestaan. Se myös päätettiin, että sisälle ei tehdä saunaa vaan sekin tila otetaan muuhun asuinkäyttöön.

Ulkorakennuksista entisöidään ainakin riihi. Päätykolmio tehdään ja lattia, katto tarkistetaan ja nostetaan koko riihi paremmin kivien päälle. Ovikin olisi hyvä olla olemassa ja mukava olisi myös korjata riihen tulisija.









































Ja tämän tiluksilta löytyneen tulipesän ympärille olisi hauska saada laavu.







sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Ulkoasun muokkausta

Laitoin etusivulle muutaman uuden välilehden, joista pääsee suoraan lukemaan ja katsomaan omia aiheryhmiä.

Perinneleipä-välilehdestä pääsee lukemaan ja katsomaan kuvia karjalalaisesta ruokaperinteestä, jota yritän opetella.
Saariston siskoista pääsee seuraamaan, kun kesäkaudet saarissa asustavat naiset omaavat yhteisen intohimon: käsityöt, ja mitä he saavatkaan aikaan.

Lisään välilehtiä, kunhan saan niihin tarinaa...ainakin kalannahka ansaitsee omat sivunsa!


(kommentit jäivät vielä vanhan tekstin yhteyteen, pitää perehtyä asiaan paremmin, jotta saan nekin mukaan oikeisiin kohtiin)

torstai 10. joulukuuta 2015

Vanhat talot -ilmiö

Hesarin 6.12. jutussa kerrotaan, että vanhojen talojen pelastamisesta on tullut ilmiö. Artikkelin mukaan myös nuoretkin ovat innostuneet vanhojen talojen suojeluun, sillä "epävarmat ajat vaikuttavat: tuntuu turvalliselta kiinnittyä historialliseen jatkumoon". (Artikkeli luettavissa täällä).

Lehtijuttu herätti muistoja siitä, miksi me lähdettiin tähän loputtomaan urakkaamme? 

Syitähän ei tietystikään ole vain yhtä ja ainutta, kuten harvoin muutosten edessä. Suurin syy kuitenkin taisi olla juuri se Muutos.

Halusimme muutakin kuin kasvattaa vain hieman vihanneksia ja juureksia sekä puutarhamarjoja saarihuvilamme (VillaPreiskari) pienellä tontilla. Nautimme toki saaritontin puutarhassa touhuamisesta molemmat, mutta jotta olisimme saaneet nauttia sadosta kauemmin ja enemmän, olisi tontin pitänyt olla isompi ja eikä myöskään kelirikkoajat olisi saaneet estää kulkemista. Omavaraistalous kiinnosti yhä enemmän ja enemmän. Kun meille sitten tarjoitui tilaisuus ostaa Pellonpään tila, niin siihen tartuttiin, vaikka itse tila ei täyttänyt sille aikaisemmin asettamiamme "vaatimuksia". Esimerkiksi sitä, että keittiön ikkunasta täytyy näkyä järvi. Tila täytti kuitenkin muutaman muun asettamistamme vaatimuksista, esimerkiksi sen, että lähettyvillä on kalavedet, tilalla on hyvä kasvimaan pohja ja aurinkoinen pihapiiri kunnon kasvihuoneelle. 
Suurin syy taisi olla kuitenkin Tunne; olihan puoliso viettänyt lapsuuden kesät Paalasmaan saaristossa ja tuntenut olevansa kuin kotonaan täällä aina. Niinpä olemme nyt tässä!

Maalla-asumisen hyviä ja huonoja puolia on vaikea vielä tässä vaiheessa sanoa yhtään mitään, vietämmehän "kuherruskuukautta" täällä, mutta yksi huono puoli on jo koettu: teiden kunnossapito! Olemme tottuneet kaupungissa asuessamme hiekotuksiin ja aurauksiin jo kukonlaulun aikaan, mutta täällä...

Onko muuallakin päin maalla tällaisia tutunnäköisiä teitä?



                    

lauantai 7. marraskuuta 2015

Eläinlauma kasvaa

Ränsistyneessä ranchissa purku- tai rakennushommat ei etene tällä hetkellä. Osasyy on syksy, hirvenpyynti ja sitä varten ranchille tuli isännälle metsästyskaveri, länsisiperianlaika Venla.



Syntymäkodissa käydessämme Venla testasi, jotta alkaako hän meitä!
















Kotona tutustumassa ympäristöön ja...


















...tutustumista karvakaveriin,


















Auringossa on mukava tutkailla syksyn puraisemia kukkapenkkejä.
















Rantasaunalla ei kyllä ollut mukavaa muilla kuin isäntäväellä, pimeäkin tulee ja ne vaan saunoo. En ala...











torstai 5. marraskuuta 2015

BERLIINIIN!

Juuri saamamme tiedon mukaan ystävämme ja ruokabloggaaja Heli-Hannele


on voittanut
blogipostaus/reseptillään Glub tofu silmusalaatti sandwich ja kurpitsaranskalaiset
ja hän lähtee Berliiniin! 

Samalla hänestä tuli maailman onnellisin ruokabloggaaja. 
Onnea Heli-Hannele tätäkin kautta!
Teet hienoa työtä!



torstai 29. lokakuuta 2015

Perinneruokaa I

Muuttaessamme tänne Pohjois-Karjalaan tein päätöksen, että opettelen tekemään paikallista perinneruokaa, suolasia leivonnaisia ja makeita kakkuja. Karjalanpiirakoita toki olen tehnyt ja karjalanpaisti kuului perheeni juhliin jo aikaisemminkin

Eilen sitten toteutin ensimmäisen osan itselleni tekemästäni lupauksesta: olin perunakukko-opissa! Nautin sydämeni pohjasta, vaikka rehellisyyden nimissä on tunnustettava etten tykkää ollenkaan laittaa ruokaa. Leipää kyllä tykkään leipoa, joten ehkä siksi perunakukon teko tai oikeastaan se opettelu oli hauskaa!





Vuorotellen perunalohkoja ja lihanpalasia ruistaikinakuoren päälle.





Sitten kostutetaan reunat ja tiivistetään kiinni ettei kukko vaan ala vuotamaan.






Haarukalla on hyvä varmistaa saumat.












Sitten vaan reiluksi kolmeksi tunniksi uuniin ja herkuttelemaan!


Karjalaiseen keittiöön (ja meidän omavaraistalouteen) kuuluvat myös kalat, riista, sienet ja muut luonnonantimet, joten valtavan suurta muutosta keittiönpöydän ääressä emme koe. Mutta rieska! Sitä perinteistä rannikkoseudun ohueksi leivottua rieskaa meillä ikävöidään. Sekin pitää opetella tekemään.

Hienoa tämä Suomen rikas ruokakulttuuri!




sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Mielenkiintoista ympäristössämme

Kaunis Pielinen, 





























jonka rannalla on pikku-busterillemme laituri ja 
jonka rannalla rantasaunamme sijaitsee ja 
jonka rantavesissä voimme uipasta ja
jonka vesissä voimme kalastaa...

on yli 90 km pitkä, enimmillään 30 km leveä ja syvyyttäkin löytyy yli 60 metriin. Se on pinta-alaltaan Suomen neljänneksi suurin järvi ja sen aallot lyö lähes 1500 saaren rantaan.



























Pielisen suurin saari on Paalasmaa, joka on myös 14. suurin Suomen järvisaarista ja tuo Pielisen suurin syvyys; 61 metriä on Paalasmaan saaren,

ja ränsistyneen ranchimme,

lähellä. Paalasmaa on myös Suomen korkein saari, yli 225 m merenpinnasta.





























Asukkaita Paalasmaalla on ollut ehkä eniten 1950-luvulla, yli 400, mutta tänä päivänä Paalasmaallekin on käynyt kuten muillekin Suomen pienille kylille; se autioituu, asukkaiden keski-ikä vanhenee, talot tyhjenevät ja rappioituvat. Kesäasukkaat loma-aikoina tuovat sitten elämää kylänraiteille.

Teimme tutustumisreissuja lähiympäristöön ja näimme näitä ransistyneitä taloja ja heinittyneitä pihoja. Ennen näissä taloissa oli ollut niiden asukkaiden koko elämä!

Toisaalta oli surullista katsoa kauniita taloja, joissa katot olivat romahtaneet ja joiden pihat kasvoivat risukkoja ja nokkosta, toisaalta katseet löysivät kauniita yksityiskohtia, joita voisi käyttää rakentaessamme ränsistyneen tilamme rakennuksia ja ympäristöä. Vai mitä tuumaat näistä ikkunoista?




















































Millaisinhan suunnitelmin ja haaveiden tästä porstuasta on kävelty sisään ja ulos?



























Seuraava käyntikohteemme taitaa olla Paalasmaan tsasouna; Pyhän Herman Alaskalaisen tsasouna. "Kaikkitietävä" netti kertoi, että Pyhä Herman Alaskalainen oli Valamon luostarista Alaskaan lähetetty ortodoksinen lähetystyöntekijä, joka toteutti ns. vapautuksen teologiaa puolustaessaan alkuasukkaiden oikeuksia venäläisen siirtomaahallinnon riistoa vastaan.

Paalasmaan tsasounaan teemme retken, kunhan ilmat suosivat ja hirvenmetsästys päättyy...

tiistai 13. lokakuuta 2015

Aarteita, osa I

Kun sain hirsien sahauksen aikaisen talkooporukan ruokittua ja astiat tiskattua sekä eläinvanhuksemme ulkoilutettua
(kanipupu kuskataan ulos nuuskimaan meri-ilmaston sijasta järvi-ilmastoa, kunhan säät sallivat. Myös koiravanhus tarvitsee liikuntaa nivelilleen), tein hieman tutkimusmatkaa ja kiertelin kameran kanssa Pellonpäässä räpsimässä kuvia mukavista "aarteista", joita silmiini sattui.

Miehelle aarre nro 1 taitaa olla vm-64 oleva "punainen ihme" (lähti nimittäin käyntiin ensimmäisellä yrittämällä) eli pikkuinen traktori.



























Löysin joitain traktorikäyttöisiä työkoneita ja -välineitä, mutta niistä ja niitä varten tehdyistä suunnitelmista kerron myöhemmin.



























Yläkerran sahanpuruista ja sammaleista löytyi muutama vanha valokuva ja asiapapereita. Todellisia aarteita, joista saamme tietoa talon historiasta. Asiapapereiden joukossa oli mm. puimakoneosuuskunnan perustamiskirja vuodelta 1928. Perustamis-kirja on allekirjoitettu 24. lokakuuta, joten sillähän on kohta synttärit!

Toinen yläkerrasta löytynyt mielenkiintoinen asiakirja on ote maarekisteristä. Ensimmäinen merkintä tässä rekisterissä on isosta manttaalitilasta vuodelta 1840, joka on v. 1865 lohkottu kahtia. Tästä toisesta lohkotusta tilasta on sitten lohkottu neljä tilaa, joista yksi on meidän maatilamme.   Enää on epäselvää talon vanhan osan hirsien historia: ovatko ne olleet esimerkiksi tämän manttaalitilan riihestä, sillä niin tummat ne ovat? Vai onko vanha osa ollut savupirtti?


Hieman uudenpia, mutta silti vanhoja ja mielenkiintoisia löytöjä ovat sitten peiliovi, joka entisöinnin jälkeen tullee päätymään Salin oveen. Ensin ajattelimme Saliin parioveja, mutta ilman muuta hyödynnämme myös tämän.




























Vanha astiakaappi on saanut vuosien varrella jos jonkinmoista väriä itseensä, mutta tämä myös entisöidään ja maalataan ruskeaksi, kuten huonekalut aikoinaan olivat. Tämä tulee myös Saliin ja tullee pitämään sisällään  pitsiliinoja ja vanhoja pöytäliinoja.

Vierashuoneeseen tulee päätymään tämä entisöitävä sänky ja saamaan peitokseen kalastajalangasta virkatun sängynpeitteen. Olen aloittanut virkkauksen aikoinaan kauppiksessa, kun hyppytunnit piti hyödyntää ja siitä on aikaa reippaasti yli 30 vuotta! Peite ei ole edes vielä valmis, sillä inhoan yli kaiken lappujen yhdistämistä, mutta jospas sitä nyt uudella innolla kiinnittelisi lappuset toisiinsa, kun pimeys täyttää illat ja myrsky mylvii nurkissa...




Klassikko Hercules-pyörä näyttää voivan hyvin ja netistä luimme, että 1930-luvulla pyörämerkki oli kovin suosittu. Herculeksen vieressä on vanha koululaisen pulpetti, joka olisi myös hauska entisöidä. Ovatkohan nekin olleet ennen vanhaan ruskeita?



Traktorin luota, korkealta katon rajasta löysin vielä heppatarvikkeita. Myös riihessä on esimerkiksi kiva hevosvoimin vedettävä tukkireki, mutta sinne en tällä kuvaussessiolla ennättänyt. Myöhemmin sitten lisää Aarteita. 

Singerin jalat päättävät tämän kertaisen valokuvakierroksen Pellonpäässä.


perjantai 9. lokakuuta 2015

Metri, kaks, kolme,...

eli hirsien sahaamista huonoksi menneiden tilalle.

















Sahausoperaatio tehtiin siirrettävällä sahalla ns. kenttäsirkkelillä ja koko hommaan meni vain päivä. Itse järjestelyihin meni sitten päivä jos toinenkin; sahauspaikan laittoon ja sahattavien hirsien lajitteluun sekä hirsien, lankkujen ja muun puutavaran siirtoon ja talvisäilytykseen Pellonpäähän ja sahauspaikan puhdistamiseen. Onneksi säät suosivat meitä eikä sateiden kanssa tarvinnut tuskailla.







maanantai 21. syyskuuta 2015

Maata näkyvissä!

Olet varmaan aikaisemmista valokuvista huomannut, että tuvan lattialla on luukku, josta pääsee lattian alla olevaan kellariin. Siellä on säilytetty mm. perunoita, vaikka pihapiirissä on maakellarikin, tai itseasiassa niitä on ollut aikoinaan kaksikin.

Olemme saaneet itsemme nyt "sillan alle" -kuten kuulimme täällä päin sanottavan- eli kellariin. Korjausurakkamme on siirtynyt kivien siirtelyyn, sillä korjaamme kellaritilan kiviseinät, jottei maa sorru enempää keskelle kellaria ja kyllähän kivet myös tukevat kivijalkaa. Yhdellä seinustalla on ollut luukku ja liuska, josta perunoita on vyörytetty säilöön. Me emme korjaa luukkua emmekä liuskaa vaan teemme myös siihen yhtenäisen kivijalan. Perunat tulemme säilyttämään maakellarissa. Sitten joskus, kunhan saamme omavaraistalouden toimimaan.

Mietimme, että tästä kellarista saisi mainion viinikellarin, mutta aika matala tästä tulee, joten tulevaisuus näyttää, mihin käyttöön kellari lopulta päätyy... Suurikin tila on, sillä tupa on noin 5x5 m ja kellari on samaa luokkaa. Toisessa kuvassa, tikkaiden alla on tulisijan pohja eli ladottuja kiviä lattian tasoon saakka, joten kellari on L-mallinen. Kivipatja jää, sillä suunnittelimme, jotta entisöimme takan nykyisen leivinuunin paikalle. Siirrämme leivinuunin keittiön puolelle, niin on käytännöllisempää laittaa ruokaa.










lauantai 19. syyskuuta 2015

Nyt paljastuu tuvan laipio

Nyt ollaan saatu näkyviin jo tuvan alkuperäinen katto.

Tosi tummalta se näyttää, kuten seinätkin, mutta ihastuksissamme olemme! Laudat ovat suurelta osin ihan hyvässä kunnossa ja ainakaan näin kirkkaassa syyspäivän auringossa sali ei tunnu yhtään liian tummalta. Voihan se olla, että joudumme muuttamaan ajatuksiamme, kunhan marraskuun pimeät alkavat...

Valokuvat on otettu puolipilvisenä päivänä, mutta kummasti meitä edelleen viehättää tuo tumma väri. Tästä osasta taitaa tulla Sali, joten siellä ei kunnon työskentelyvalaistusta edes tarvita. Lehdenlukua varten voidaan jalkalamppu sytyttää ja kahvitteluhetkeen riittää hämäränhyssykin. Keittiöön ja työhuoneeseen en missään tapauksessa näin tummaa kattoa haluaisi, mutta mitäpä sitä vielä tietää. Se tässä purkamis- ja entisöintihommassa on myös niin yllättävää ja mielenkiintoista, kun omat vanhat käsitykset heittävät kuperkeikkaa!










keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Sisustusta

Hihii, ensimmäiset sisustusasiat on visioitu!

Tapasin teiniajan bestistäni ja hän oli nähnyt sielunsa silmillään puunapeilla varustetut valkoiset pellavatyynyt puusohvallamme Pellonpäässä, joten minulla on nyt ensimmäiset sisustuselementit odottamassa pääsyä puusohvalle :)


Samaisen bestikseni kanssa teemme jos jonkinmoisia shoppailu- ja kahvittelureissuja, kun näemme. Viimeksi tavatessamme kävimme maaseutumatkailemassa maalaisromantiikkaa myyvässä puodissa ja sieltä lähti matkaan kuvassa olevat kolme kynttilänjalkaa, puinen heppa ja raskas, metallinen patsas. Lampaantaljat ovat jo vuonna 2008 Uudesta-Seelannista ostettu meidän "ränsistyneeseen ranchiin", vaikka emme silloin vielä tienneet maapaikamme sijaintia. Ränsistynyt ranch on ollut haaveissamme jo pitkään. Myös kuvassa olevat kalusteet ovat menossa Pellonpään Saliin, jahka aika koittaa...

Koska ystävät ovat elämämme rikkaus, sen suola ja sokeri, niin tämä laulu on omistettu Teille, rakkaat ystävät:

https://www.youtube.com/watch?v=yJYXItns2ik 


torstai 3. syyskuuta 2015

Lattialankkujen tutkiskelua

Otimme käsittelyyn tuvan lattiat. Mielestämme lankut ovat alkuperäiset tai ainakin ne ovat todella leveät ja maalattu punaruskealla maalilla. Kuvittelemme, että ennen vanhaan juuri tuon värisellä sävyllä maalipensseliä heiluteltiin. Lisäksi lankut ovat paksut ja todella raskaat. Kaksin käsin ja kahden hengen voimin ensimmäinen lankku ylös nostettiin.




Lattialta löytyi monenmoista tappia ja naulaa, hankalaa oli, mutta niinhän se yleensä on ensimmäisen asian kanssa, oli se asia millainen vain.



























Voiton puolella jo! Tuo vaalea neliskanttinen palanen Veskun jaloissa on kellarin luukku.



























Nousee sittenkin!



























Ja sitten tutkimaan, että mitä lankun alta löytyy.







































ja hieman lisää purkua... (kuvat otettu pikaisesti kännykällä, joten taso sitä luokkaa)









































Sitten seuraa lattialankkujen (vai lattialautojako nuo lienee?) puhdistamista, höyläämistä, hiomista, maalausta,...ja mitä kaikkea niille sitten pitääkin tehdä ennen kuin ne voidaan takaisin lattiaan laittaa. Sitten joskus...