Purkaminen jatkukoon!

Sen verran on ollut tyyni ja helteinen kesä ettemme ole yksinkertaisesti jaksaneet lähteä töiden ja muuttohommien jälkeen Pellonpäähän rehkimään. Sen verran kuitenkin otimme itseämme niskasta kiinni, että aloittelimme leivinuunin purkamisen. Uunin kohtalo on vielä päättämättä. Se joko kootaan uusiksi sisälle uudenkarheaan Pellonpäähän tai sitten se kootaan pihalle kesäkeittiöön tai teemme siitä jotain muuta kivaa pihapiiriin.

Tästä se alkaa...

Yläkansi lähtee

Sivupala lähtee

Tulipesä

Marjamailla

Jo jonkin aikaa sitten pakkasimme eväät kylmälaukkuun ja kahvia termariin, kassillisen pakasterasioita, joita tähän marja-aikaan on autossamme "kaiken varalta", sillä poimimme pakastettaviksi tarkoitetut marjat suoraan rasioihin emmekä käsittele niitä montaa kertaa, sadetakit & kumpparit, kameran ja muuta tarpeellista, esimerkiksi kyypakkaukset, ja suuntasimme lähiympäristöön tutkimaan hillasoita ja marjamaita. Ilman mitään suunnitelmia tietystä paikasta, ajatuksena vain, että katsotaan mitä löytyy!
Soita löytyi ja hieman lakkojakin, mutta ne menivät "parempiin suihin":

Siinä ajellessamme ja maisemia ihaillessamme päätimme juopasta kahvit ja sattumalta pysähdyimme metsäautotien näköiselle sivutielle, mutta olimmekin tulleet Mujejärven puolustuslinjalle. Siellä oli kota, jossa oli nuotiotulet, oli puuliiteri ääriään myöten täynnä polttopuita, oli muistokiveä ja opastaulua. Hienosti kyläyhdistys oli paikan kunnossa pitänyt. 

    Hillareissustamme tulikin yllättäen historiamatka!

Ja löytyihän meillekin syötävää, vaikka länsilaikalle mustikatkin maistuu.

Erämessuilla

Viikonlopun aikana oli Kolilla Pohjois-Karjalan erämessut, joita on järjestetty jo 30 vuotta. Ohjelmassa oli mm. Veikko Hakkaraisen juontama Metsästyskoiranäytös, joka kiinnosti kovasti myös meitä ranchilaisia. Veikko Hakkarainen on "pitkän matkan" kennelihmisiä (Lärvätsalon kennel) ja hän kertoikin mukavia tarinoita omista koiristaan juontojensa lomassa. Pieni kesäinen sadekuurokaan ei kuulijoita häirinnyt leppoisan jutustelun ja upeiden koirien esittelyn aikana. Myös anopin ikivanha sateenvarjo suojasi hienosti. Vaikka emme tykkää käyttää sontikkaa yleisötapahtumissa, ja tässä muuttotohinassa on sadekamppeet pakattu jonnekin laatikkoon, joka on säilötty jonnekin ja jota ei ole vielä löydetty sieltä jostakin, oli pienestä varjosta suojaa kivasti kahdelle ja varoimme sohimasta sontikkaa muiden katsojien silmiin.

Erämessuille matkasimme paikoituspaikalta itse messualueelle järjestetyillä bussikuljetuksilla, jotka lähtivät nonstoppina niin parkkipaikoilta messualueelle kuin takaisinkin. Järjestely toimi! Ohjelmassa oli huomioitu myös lapset ja nälkäiset messulaiset. Me ranchilaiset söimme hirvenlihamakkaraa!

Vaan nyt valokuviin Kolin kylältä ja erämessulta sydämessä kiitollisuus kivasta päivästä. Onneksi lähdimme, vaikka kesäflunssa meinaa kaataa petiin väkisinkin!

Juoksua vedessä 

Suomenheppa Nurmio antoi kärrykyytiä haluaville 

Weimareita 

Toiseksi suosituin koirarotu Suomessa 2015

Sisukas suurriistan metsästäjä Laatokan-Karjalasta.

Uusia tuulia!

Ränsistyneellä puhaltaa uudet tuulet! Viime talvihan vietettiin eri osoitteissa työn ja opiskelun vuoksi, mutta nyt on valmistumispaperit taskussa ja työkuviotkin meni uusiksi, joten elämämmekin laitettiin uusiin kuosiin. Ranchin rouva otti ja pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa vanhasta kodista, matkasi tavaroidensa kanssa kauniin Suomen halki, levitti pussukkansa ja nyssykkänsä uuteen vuokrakotiin lähelle Pellonpäätä ja aloitti uuden elämän saaristossa sairastumalla elämänsä ensimmäiseen kesäflunssaan. Tai en ainakaan muista näin karmeaa olotilaa kesähelteillä olleen! Palataan Ransistyneen kuulumisiin tarkemmin myöhemmin, nyt särkylääkettä ääntä kohti, länsilaika kainaloon ja peiton alle  kuuntelemaan  kaukaista  ukkosen jylinää...

Vanhan kodin ruusut jättivät hyvästit ♡

Oma ranta toivotti tervetulleeksi ♡

Myrskyssä

Salomo-myrsky riehuu länsirannikolla ja piiskaa puita ja pensaita. Ränsistyneen mamman sydän pakahtuu ajatellessaan ettei ehtinyt nähdä Pellonpään ikivanhan omppupuun upeita kukkia, jos tämä myrsky säilyttää voimansa ehtiessään Pellonpäähän. Samalla haikeana katselen pihapiirissä myrskyn riepottamia kirsikkapuita, joiden kukat tuulessa ja tuiskussa lentää pitkin piennarta; eivät tainneet ehtiä pölyttyä. Täällä Perämeren rannikolla pihapiirin omppupuut eivät edes jaksaneet selvitä kovasta pakkastalvesta.

Onneksi koneen kätköistä löytyi lohdutukseksi viime vuotiset Pellonpään ikivanhan omppupuun kukkakuvat!

Kevätkuulumisia Ränsistyneeltä

Kuulin säätiedotuksista, että Pohjois-Karjalassa on lämmintä, sain myös viestejä kauniista säästä ja hiirenkorvista, joten kiireellä lähdin auton rattiin vapaapäivien koittaessa. Aika pitkä matka oli matkustaa, kun mukana ei ollut tarkkaavaista hirvitarkkailijaa, Sampo-ystäväämme. Sampo tarkkailee nyt hirviä lemmikkien taivaassa koiraystävien kanssa... kaipaus on suuri!

Saisinkos joltain lainaksi matkakaveria seuraaviksi kerroiksi?

Pielinen toivotti tervetulleeksi ilta-auringossa ja tyynisessä säässä. Haukoin jälleen henkeä, sillä niin kaunista ympäristössä oli.

Pitkän ja raskaan talven jälkeen oli niin riemullista viettää Helatorstain viikonloppua uudella kotiseudulla! Nähdä ihania ystäviä ja saunoa savusaunassa, kiitokset Larinsaareen!

 Pellonpäähän päästäkseen täytyy siis ylittää monta siltaa. Välillä on ihan pakko pysähtyä ja ihailla "pielisen pintoo" vaikka Joensuun Ellissä ei taidettu niin tehdä. Luulen, että näihin maisemiin ei takuulla kovin nopeasti totu tai väsy katsomaan!

Pellonpäässä oli todella jo hieman kevättä ilmassa: västäräkit tepastelivat ja heiluttivat pitkiä pyrstöjään, hiirenkorvia saattoi ihailla käyttämättä mielikuvitustaan kuten länsirannikolla piti, ja lintujen konsertti täytti taivaan ja meidän korvat.

Olin nostanut viime vuotiset Villa Preiskarissa kasvaneet perunat jo hyvissä ajoin maakellarista sisälle itämään ja perunalasti takakontissa ajelin Suomen halki, toiveina saada perunat maahankin. Onneksi ystävällinen ja avulias naapuri kävi pyörähtämässä traktorillaan pienellä puutarha-pläntillämme...

ja saatiin kuin saatiinkin ensimmäiset perunat maahan!

Pyllistelyn ja muovinpalasten noukkimisten jälkeen oltiin valmiita rantaan, heittämään kumpparit pois ja saunomaan ensimmäistä kertaa tälle kesälle rantasaunassa. Oi, tätä autuutta!

Löytyjä odotellessa kokeiltiin, että mitä se uistimen heittely tuntuukaan. Venla-ystäväämme se kiinnosti kovasti, mutta ilman kala-ateriaa jäätiin.

Haikein mielin käänsin auton keulan paluumatkalle ja sanoin heipat Pellonpäälle. Ihana oli kesän alku!

Mitä talven aikana tapahtui?

Ränsistyneellä ranchilla ei olla laiskoteltu, vaikka elelemme kahdessa eri huushollissa ja talojen välimatka toisistaan on useamman ajotunnin verran, länsirannikolta itärajalle!

Talven aikana Ränsistyneellä ollaan purettu ja rakennettu, siivottu ja tehty polttopuita, suunniteltu ja toteutettu, taisteltu pimeyden kanssa, kärvistelty pakkasen kourissa ja oltu pää märkänä hiestä, liukasteltu jäisillä telineillä, kiivetty tellingeille toisen jos kolmannenkin kerran, aina vaan uudestaan ja uudestaan, päivästä toiseen ja aamusta iltaan.
Huolehdittu samalla vuokra-asunnon lämmityksestä, syömisistä, palkkatöistä, pikkukoiran hyvinvoinnista ja omaakaan unohtamatta...kun toinen asuu ja elää vanhassa kodissa eikä voi auttaa edes pienissä perusasioissa, esimerkiksi ruuanlaitossa. Hattua nostan armaalle miehelleni!

Sahautettiin lisää uusia hirsiä uuteen runkoon, kun ensimmäinen satsi loppui kesken.

Puutavaraa, jota hirsien sahauksesta tavallaan jäi yli ja joita hyödynnetään tulevaisuudessa.

Uusi runko noussut jo näin korkealle!

Talven aikaansaannosta

Runko oviaukolta

.

Siellä se uusi runko näkyy taustalla, vanha päärakennus ja uutta puutavaraa.

Paljastuva maa saa aikaan hymyileviä kasvoja

Siihen aikaan vuodesta, kun aurinko ja vesisateet sulattavat lumet, herää myös ranchin rouva talvihorroksesta. Pikkuhiljaa silmät alkavat näkemään muutakin kuin armottoman auringon paljastamat likaiset ikkunat. Katse mittailee peltoja ja pientareita, askeleet pysähtyvät kaupan siemenhyllyillä, lehtihyllyiltä taas tipahtelevat puutarhalehdet ostoskärryyn, värikynät ja luonnoslehtiöt kaivetaan laatikoista ja alkaa suunnittelu ja piirtely. Oi, kuinka hauskaa ja mielenkiintoista!

Pielinen on vielä tummana jäässä mökkirannalla, mutta ilmassa on kevään tuoksu ja korviin kantautuu muuttolintujen äänet.

Tästä parin viikon takaisesta ruskottavasta taivaanrannasta tuli mieleen Pellonpään pihassa oleva ruskolilja "Lilium bulbiferum", joka täytyypi siirtää rakennuksen alta turvaan. Ruoskoliljan kukka on upeän värinen, vai mitä?

Oi, mikä aurinko kukassa hehkuu!! 
Pari viikkoa sitten kävimme tyttäremme kanssa Pellonpäässä, vaikka olimme iltasella liikkeellä kameran kanssa, niin yritti silloinkin aurinko hehkua!

Lumet alkoivat olla vähänä, mutta erittäin pehmeää ja märkää oli, esimerkiksi tiellä ei tehnyt kovin laitaan mennä väistämään muita liikkujia. Onneksi emme sentään löytäneet itseämme ojanpohjalta!
Räpsittiin kuvia sillä fiiliksellä, että niiden päälle voidaan suunnitella puutarhaa, kasvimaata, kukkapenkkejä, rakennuksia,...

Pihasaunan paikkako?

Pellonpään sisälle ei tule saunaa vaan puulämmitteinen sauna rakennetaan piha-alueelle. Itse näen jo sieluni silmin saunarakennuksen sijoittuvan tähän lehtikuusten katveeseen, jonne ilta-aurinko paistaa.

Arvaatko, mitä haaveilen koivu"kujan" vierustaan?

 Arvaatko allaolevasta kuvasta paremmin?

Tämä nurkkaus aivan selvästi "huutaa" maa-artisokkaa. Tähän paistaa aamuaurinko ja vaikka maa-artisokka kasvaa lähes missä vain, niin parhaiten se viihtyy aurinkoisella paikalla lämpimässä runsasmultaisessa hiekkamaassa. Kovin näköpaikalle maa-artisokkaa ei kannata istuttaa, sillä se kasvaa parimetriseksi ja kuulemma leviää kuin rikkaruoho. Leviäminen sopisi paremmin kuin hyvin, sillä niin hyvää maa-artisokan vähän pähkinäinen maku on!

Oi, kun sormet jo syyhyävät päästä mittailemaan ja merkkaamaan kasvihuoneen paikkaa, porkkanapenkkejä, mansikkamaata,...mutta sitä ennen olisi saatava päärakennus hieman etenemään.
Siitä tuleekin seuraavaksi asiaa.