perjantai 7. syyskuuta 2018

Talveksi teetä

Ränsistyneellä ollaan herkuteltu luonnon antimilla jo kauan. Taisin olla vasta alakoululainen, kun isäni kanssa keräsin nokkosta teeksi ja voikukanlehtiä voileivän päälle. Alkukesän nokkosen versoja on tänäkin vuonna kerätty, kuivattu ja säilötty lasipurkkiin odottamaan syysmyrskyjä ja talven pakkasia. Nokkosista haudutettu tee on niin, niin hyvää! Täytyy vaan muistaa, että se rautapitoisuudellaan nostattaa herkästi hemoblobiinia. Syksyn kolkutellessa ovia lisääntyvät flunssat ja silloin nokkostee on mainiota "flunssalääkettä". Se kohottaa yleiskuntoa, lisää vastustuskykyä ja erityisesti siemenet auttavat väsymykseen. Ränsistyneellä tehdään usein esimerkiksi nokkossämpylöitä ja nokkosvohveleita. Nokkonen nimittäin sopii kaikkiin ruokiin mihin pinaattikin.
Nokkonen on muistaakseni valittu Vuoden luonnonyrtiksikin tänä vuonna eikä mikään ihme! Sen ravintoarvo on korkea ja onhan sen keräysaikakin pitkä: aikaisin keväällä pienet versot, myöhemmin keväällä ja kesällä lehdet, syksyllä sitten siemenet ja juuret. 



Ränsistyneen pikkuruinen mansikkamaakin nautti kesän lämmöstä ja kypsytti kivasti satoa pakastettavaksi. Mustikoitakin löytyi ja ihana ystävä antoi niin punaisia, mustia kuin valkoisia herukoita pakastimen täytteeksi. Villivadelmia emme niin paljon löytäneet kuin aiempina vuosina, mutta muutaman litran kuitenkin ja jotenkin ne tuntuvat maistuvan erityisen maukkailta tänä vuonna. Vadelman lehtiä on myös kerätty teeaineksiksi. Vadelmanlehdet sisältävät paljon C-vitamiinia ja lehdet myös laskevat veren sokeriarvoja. Lisäksi sanotaan, että lehdet estävät verisuonten kalkkeutumista. Aikamoinen terveyspommi tuo ihana vadelma!


Kuusenkerkät ovat myös herkkua ja kuusenkeräkkäsiirappi lumoaa räiskäleissä. Tänä keväänä tosin kerkät venähtivät ja tummuivat heleän vihreästä koviksi neulasiksi varsin nopeasti, eikä Ränsistyneeltä ehditty keväthommien vuoksi kasvimaalta metsän siimekseen. Luontohaasteen tiimoilta metsässä on kesällä kuitenkin samoiltu, tehty risusavottaa ja tehty polttopuita, hikoiltu helteessä kumpparit jalassa kävellen ja tuijoteltu puiden laivoihin, hätistelty paarmoja ja hirvikärpäsiä, nuuskuteltu ja ihmetelty, entisenä merenranta-asukkaana yritetty oppia nauttimaan metsästä, puolet porukasta siinä onnistuen satakympillä ja puolet porukasta fiiliksellä "yritys hyvä kymmenen"...
Metsästä on onneksi mustikoita löydetty ja hieman jo sieniäkin, parasta kautta odotellaan vielä.


Kaiken kaikkiaan tyytyväistä porukkaa Ränsistyeellä on ja hieman omavaraistakin: ilolla voidaan sytyttää tulet leivinuuniin ja puuhellaan, valmistaa oman maan perunoista, sipuleista, kurpitsoista ja pavuista yrttien kanssa vatsan täytettä, lisätä joukkoon purkista etikkasäilykkeitä ja jälkkäriksi vaikka itsepoimituista mustikoista ja itsekasvatetusta timjamista mustikka-timjamijäätelöä. (resepti löytyy Perinneleipää-välilehdeltä)

Kurpitsankukka syyskuun iltahämärssä

Vaikka ajatukset ovat sadonkorjuussa, hämärä tulee aina vaan aikaisemmin ja useana aamuna olemme heränneet usvaiseen maisemaan, niin luonnossa on vielä paljon kerättävään niin yrttejä teeksi kuin marjoja ja sieniäkin. Nautitaan lämpimistä päivistä (ja siitä metsästäkin)!