Kevätkuulumisia Ränsistyneeltä

Kuulin säätiedotuksista, että Pohjois-Karjalassa on lämmintä, sain myös viestejä kauniista säästä ja hiirenkorvista, joten kiireellä lähdin auton rattiin vapaapäivien koittaessa. Aika pitkä matka oli matkustaa, kun mukana ei ollut tarkkaavaista hirvitarkkailijaa, Sampo-ystäväämme. Sampo tarkkailee nyt hirviä lemmikkien taivaassa koiraystävien kanssa... kaipaus on suuri!

Saisinkos joltain lainaksi matkakaveria seuraaviksi kerroiksi?

Pielinen toivotti tervetulleeksi ilta-auringossa ja tyynisessä säässä. Haukoin jälleen henkeä, sillä niin kaunista ympäristössä oli.

Pitkän ja raskaan talven jälkeen oli niin riemullista viettää Helatorstain viikonloppua uudella kotiseudulla! Nähdä ihania ystäviä ja saunoa savusaunassa, kiitokset Larinsaareen!

 Pellonpäähän päästäkseen täytyy siis ylittää monta siltaa. Välillä on ihan pakko pysähtyä ja ihailla "pielisen pintoo" vaikka Joensuun Ellissä ei taidettu niin tehdä. Luulen, että näihin maisemiin ei takuulla kovin nopeasti totu tai väsy katsomaan!

Pellonpäässä oli todella jo hieman kevättä ilmassa: västäräkit tepastelivat ja heiluttivat pitkiä pyrstöjään, hiirenkorvia saattoi ihailla käyttämättä mielikuvitustaan kuten länsirannikolla piti, ja lintujen konsertti täytti taivaan ja meidän korvat.

Olin nostanut viime vuotiset Villa Preiskarissa kasvaneet perunat jo hyvissä ajoin maakellarista sisälle itämään ja perunalasti takakontissa ajelin Suomen halki, toiveina saada perunat maahankin. Onneksi ystävällinen ja avulias naapuri kävi pyörähtämässä traktorillaan pienellä puutarha-pläntillämme...

ja saatiin kuin saatiinkin ensimmäiset perunat maahan!

Pyllistelyn ja muovinpalasten noukkimisten jälkeen oltiin valmiita rantaan, heittämään kumpparit pois ja saunomaan ensimmäistä kertaa tälle kesälle rantasaunassa. Oi, tätä autuutta!

Löytyjä odotellessa kokeiltiin, että mitä se uistimen heittely tuntuukaan. Venla-ystäväämme se kiinnosti kovasti, mutta ilman kala-ateriaa jäätiin.

Haikein mielin käänsin auton keulan paluumatkalle ja sanoin heipat Pellonpäälle. Ihana oli kesän alku!

Mitä talven aikana tapahtui?

Ränsistyneellä ranchilla ei olla laiskoteltu, vaikka elelemme kahdessa eri huushollissa ja talojen välimatka toisistaan on useamman ajotunnin verran, länsirannikolta itärajalle!

Talven aikana Ränsistyneellä ollaan purettu ja rakennettu, siivottu ja tehty polttopuita, suunniteltu ja toteutettu, taisteltu pimeyden kanssa, kärvistelty pakkasen kourissa ja oltu pää märkänä hiestä, liukasteltu jäisillä telineillä, kiivetty tellingeille toisen jos kolmannenkin kerran, aina vaan uudestaan ja uudestaan, päivästä toiseen ja aamusta iltaan.
Huolehdittu samalla vuokra-asunnon lämmityksestä, syömisistä, palkkatöistä, pikkukoiran hyvinvoinnista ja omaakaan unohtamatta...kun toinen asuu ja elää vanhassa kodissa eikä voi auttaa edes pienissä perusasioissa, esimerkiksi ruuanlaitossa. Hattua nostan armaalle miehelleni!

Sahautettiin lisää uusia hirsiä uuteen runkoon, kun ensimmäinen satsi loppui kesken.

Puutavaraa, jota hirsien sahauksesta tavallaan jäi yli ja joita hyödynnetään tulevaisuudessa.

Uusi runko noussut jo näin korkealle!

Talven aikaansaannosta

Runko oviaukolta

.

Siellä se uusi runko näkyy taustalla, vanha päärakennus ja uutta puutavaraa.