maanantai 21. syyskuuta 2015

Maata näkyvissä!

Olet varmaan aikaisemmista valokuvista huomannut, että tuvan lattialla on luukku, josta pääsee lattian alla olevaan kellariin. Siellä on säilytetty mm. perunoita, vaikka pihapiirissä on maakellarikin, tai itseasiassa niitä on ollut aikoinaan kaksikin.

Olemme saaneet itsemme nyt "sillan alle" -kuten kuulimme täällä päin sanottavan- eli kellariin. Korjausurakkamme on siirtynyt kivien siirtelyyn, sillä korjaamme kellaritilan kiviseinät, jottei maa sorru enempää keskelle kellaria ja kyllähän kivet myös tukevat kivijalkaa. Yhdellä seinustalla on ollut luukku ja liuska, josta perunoita on vyörytetty säilöön. Me emme korjaa luukkua emmekä liuskaa vaan teemme myös siihen yhtenäisen kivijalan. Perunat tulemme säilyttämään maakellarissa. Sitten joskus, kunhan saamme omavaraistalouden toimimaan.

Mietimme, että tästä kellarista saisi mainion viinikellarin, mutta aika matala tästä tulee, joten tulevaisuus näyttää, mihin käyttöön kellari lopulta päätyy... Suurikin tila on, sillä tupa on noin 5x5 m ja kellari on samaa luokkaa. Toisessa kuvassa, tikkaiden alla on tulisijan pohja eli ladottuja kiviä lattian tasoon saakka, joten kellari on L-mallinen. Kivipatja jää, sillä suunnittelimme, jotta entisöimme takan nykyisen leivinuunin paikalle. Siirrämme leivinuunin keittiön puolelle, niin on käytännöllisempää laittaa ruokaa.










lauantai 19. syyskuuta 2015

Nyt paljastuu tuvan laipio

Nyt ollaan saatu näkyviin jo tuvan alkuperäinen katto.

Tosi tummalta se näyttää, kuten seinätkin, mutta ihastuksissamme olemme! Laudat ovat suurelta osin ihan hyvässä kunnossa ja ainakaan näin kirkkaassa syyspäivän auringossa sali ei tunnu yhtään liian tummalta. Voihan se olla, että joudumme muuttamaan ajatuksiamme, kunhan marraskuun pimeät alkavat...

Valokuvat on otettu puolipilvisenä päivänä, mutta kummasti meitä edelleen viehättää tuo tumma väri. Tästä osasta taitaa tulla Sali, joten siellä ei kunnon työskentelyvalaistusta edes tarvita. Lehdenlukua varten voidaan jalkalamppu sytyttää ja kahvitteluhetkeen riittää hämäränhyssykin. Keittiöön ja työhuoneeseen en missään tapauksessa näin tummaa kattoa haluaisi, mutta mitäpä sitä vielä tietää. Se tässä purkamis- ja entisöintihommassa on myös niin yllättävää ja mielenkiintoista, kun omat vanhat käsitykset heittävät kuperkeikkaa!










keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Sisustusta

Hihii, ensimmäiset sisustusasiat on visioitu!

Tapasin teiniajan bestistäni ja hän oli nähnyt sielunsa silmillään puunapeilla varustetut valkoiset pellavatyynyt puusohvallamme Pellonpäässä, joten minulla on nyt ensimmäiset sisustuselementit odottamassa pääsyä puusohvalle :)


Samaisen bestikseni kanssa teemme jos jonkinmoisia shoppailu- ja kahvittelureissuja, kun näemme. Viimeksi tavatessamme kävimme maaseutumatkailemassa maalaisromantiikkaa myyvässä puodissa ja sieltä lähti matkaan kuvassa olevat kolme kynttilänjalkaa, puinen heppa ja raskas, metallinen patsas. Lampaantaljat ovat jo vuonna 2008 Uudesta-Seelannista ostettu meidän "ränsistyneeseen ranchiin", vaikka emme silloin vielä tienneet maapaikamme sijaintia. Ränsistynyt ranch on ollut haaveissamme jo pitkään. Myös kuvassa olevat kalusteet ovat menossa Pellonpään Saliin, jahka aika koittaa...

Koska ystävät ovat elämämme rikkaus, sen suola ja sokeri, niin tämä laulu on omistettu Teille, rakkaat ystävät:

https://www.youtube.com/watch?v=yJYXItns2ik 


torstai 3. syyskuuta 2015

Lattialankkujen tutkiskelua

Otimme käsittelyyn tuvan lattiat. Mielestämme lankut ovat alkuperäiset tai ainakin ne ovat todella leveät ja maalattu punaruskealla maalilla. Kuvittelemme, että ennen vanhaan juuri tuon värisellä sävyllä maalipensseliä heiluteltiin. Lisäksi lankut ovat paksut ja todella raskaat. Kaksin käsin ja kahden hengen voimin ensimmäinen lankku ylös nostettiin.




Lattialta löytyi monenmoista tappia ja naulaa, hankalaa oli, mutta niinhän se yleensä on ensimmäisen asian kanssa, oli se asia millainen vain.



























Voiton puolella jo! Tuo vaalea neliskanttinen palanen Veskun jaloissa on kellarin luukku.



























Nousee sittenkin!



























Ja sitten tutkimaan, että mitä lankun alta löytyy.







































ja hieman lisää purkua... (kuvat otettu pikaisesti kännykällä, joten taso sitä luokkaa)









































Sitten seuraa lattialankkujen (vai lattialautojako nuo lienee?) puhdistamista, höyläämistä, hiomista, maalausta,...ja mitä kaikkea niille sitten pitääkin tehdä ennen kuin ne voidaan takaisin lattiaan laittaa. Sitten joskus...

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Metsäretkellä

Siirsin kamerasta kuvia talteen ja löysin muutaman otoksen metsäretkeltämme. Oli kaunis päivä joskus heinäkuussa ja päätimme tehdä pienen retken tiluksillemme. Niin pienen, että otimme vain vesipullot matkaan. Lähdön hetkellä ilma oli pilvipoutainen ja lämmin. Tullessamme takaisin satoi vettä niskaamme, kastuimme likomäriksi ja olimme valmiita rantasaunan lempeisiin löylyihin. Ikimuistoinen retki siis.



Rauhoitettu lehdokki, joka tuoksuu taivaalliselta iltahämärässä.

Maitikkaa oli paljon. Tiesitkö muuten, että maitikat ovat osaksi loisia; ne imevät ympärillä olevista kasveista ravintoaineita itseensä?






Liikun hiljaa runkojen lomassa,
en lakkaa ihmettelemästä miten valtava on oravan hyppy.Tuntuu meren ja pihkan tuoksu: männikön latvat tuulessa. (Risto Rasa)


Purokin tuli vastaan ja loikittiin yli ja eestaas kuin aropuput. Tai ne Rasan runojen oravat.
























Tästä tulee mieleeni Mustapään runo Hyppien, tanssien kuljen polkua varjoisaa, polkua metsän halki, polkua metsän taa...

Muuta en lapsuudessa opitusta runosta enää muistakaan ja kun tarkemmin katson kuvaa, niin en enää mitään polkua löydäkään, mutta kyllä siellä polku oli.








Välillä piti maastoutua, katsoa lähelle, jotta näkisi kauas.














Sitten oltiinkin rantasaunalla ja nuuskimassa koivun oksien tuoksua löylyjen lomassa.






















Retki taisi olla joskus heinäkuun lopussa, koska illat alkoivat jo hämärtyä. Toisaalta niskaamme satanut vesiryöppykin tummensi päivän. Mielestäni valokuvat sopivat myös hyvin näin syyskuun alun päiviin, jotenkin niistä olen aistivani pimeät illat ja kasteiset aamut.

Leppoisaa satokauden aikaa Sinulle!