Metsäretkellä

Siirsin kamerasta kuvia talteen ja löysin muutaman otoksen metsäretkeltämme. Oli kaunis päivä joskus heinäkuussa ja päätimme tehdä pienen retken tiluksillemme. Niin pienen, että otimme vain vesipullot matkaan. Lähdön hetkellä ilma oli pilvipoutainen ja lämmin. Tullessamme takaisin satoi vettä niskaamme, kastuimme likomäriksi ja olimme valmiita rantasaunan lempeisiin löylyihin. Ikimuistoinen retki siis.

Rauhoitettu lehdokki, joka tuoksuu taivaalliselta iltahämärässä.

Maitikkaa oli paljon. Tiesitkö muuten, että maitikat ovat osaksi loisia; ne imevät ympärillä olevista kasveista ravintoaineita itseensä?

Liikun hiljaa runkojen lomassa,
en lakkaa ihmettelemästä miten valtava on oravan hyppy.Tuntuu meren ja pihkan tuoksu: männikön latvat tuulessa. (Risto Rasa)

Purokin tuli vastaan ja loikittiin yli ja eestaas kuin aropuput. Tai ne Rasan runojen oravat.
























Tästä tulee mieleeni Mustapään runo Hyppien, tanssien kuljen polkua varjoisaa, polkua metsän halki, polkua metsän taa...

Muuta en lapsuudessa opitusta runosta enää muistakaan ja kun tarkemmin katson kuvaa, niin en enää mitään polkua löydäkään, mutta kyllä siellä polku oli.








Välillä piti maastoutua, katsoa lähelle, jotta näkisi kauas.














Sitten oltiinkin rantasaunalla ja nuuskimassa koivun oksien tuoksua löylyjen lomassa.






















Retki taisi olla joskus heinäkuun lopussa, koska illat alkoivat jo hämärtyä. Toisaalta niskaamme satanut vesiryöppykin tummensi päivän. Mielestäni valokuvat sopivat myös hyvin näin syyskuun alun päiviin, jotenkin niistä olen aistivani pimeät illat ja kasteiset aamut.

Leppoisaa satokauden aikaa Sinulle!