torstai 31. joulukuuta 2015

Tuomio tuli

Olemme saaneet asuinrakennuksen seinät, lattiat ja katot hirsipinnalle ja nähneet korjaustarpeet: uusiksi menee...



esimerkiksi kaikki ikkunoiden alla olevat hirret. Säilyttää ja korjata voimme osan lattialaudoista (tai oikeastaan niitä voi kutsua lattialankuiksi, koska ovat niin paksuja) sekä murto-osa seinien hirsistä, mutta kaikki muu pois, pois.
Pois ikkunat, savupiiput, kivijalat, pois ulkolaudoitus, portaat, sähkötyöt, pois kattorakenteet, pois vuosien varrella tehdyt laajennusosat, pois sauna ja vesijohdot, lista on pitkä.



























Siinä jo piti istahtaa pöydän ääreen ja alkaa miettimään, että miten tästä eteenpäin. Päätimme jatkaa haaveemme toteuttamista ja pelastaa, mitä pelastettavissa on:

se tosi, tosi vanha osa (kuinka vanha, sitä ei tiedä kukaan) entisöidään, josta tulee Sali. (kuva alla)

Sinitakkinen rouva on asunut Pellonpäässä lapsuudessaan ja hän kävi muistelemassa vanhoja hyviä aikoja. Kuulimme monia mielenkiintoisia tarinoita: tuossakin kuvan seinustalla oli jouluisin valkoinen paperi joulukuusen takana, jotta olisi hieman valoisempaa. Tällaiset tarinat antavat seinille elämän ja luovat jatkuvuuden tunnetta meille jälkipolville.





























Saliin siis uusitaan kaikki ikkunoiden alapuolella olevat hirret, uusitaan ikkunat (etsinnässä vanhoja T-mallin ikkunoita. Vinkit otetaan riemusta kiljuen vastaan), korjataan sisäkatto ja hiotaan lattialaudat. Siirretään nykyisestä laajennusosasta vanha takka ja uusitaan sitä varten savupiippu.

Käytännössä siis asuinrakennus puretaan kokonaan, putsataan, kootaan uudelleen ja hirsien välit tiivistetään myös uudelleen. Rakennetaan uusi katto, kivijalat, ulkovuoraus jne eli purkuun menneet osat rakennetaan uudestaan. Se myös päätettiin, että sisälle ei tehdä saunaa vaan sekin tila otetaan muuhun asuinkäyttöön.

Ulkorakennuksista entisöidään ainakin riihi. Päätykolmio tehdään ja lattia, katto tarkistetaan ja nostetaan koko riihi paremmin kivien päälle. Ovikin olisi hyvä olla olemassa ja mukava olisi myös korjata riihen tulisija.









































Ja tämän tiluksilta löytyneen tulipesän ympärille olisi hauska saada laavu.







sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Ulkoasun muokkausta

Laitoin etusivulle muutaman uuden välilehden, joista pääsee suoraan lukemaan ja katsomaan omia aiheryhmiä.

Perinneleipä-välilehdestä pääsee lukemaan ja katsomaan kuvia karjalalaisesta ruokaperinteestä, jota yritän opetella.
Saariston siskoista pääsee seuraamaan, kun kesäkaudet saarissa asustavat naiset omaavat yhteisen intohimon: käsityöt, ja mitä he saavatkaan aikaan.

Lisään välilehtiä, kunhan saan niihin tarinaa...ainakin kalannahka ansaitsee omat sivunsa!


(kommentit jäivät vielä vanhan tekstin yhteyteen, pitää perehtyä asiaan paremmin, jotta saan nekin mukaan oikeisiin kohtiin)

torstai 10. joulukuuta 2015

Vanhat talot -ilmiö

Hesarin 6.12. jutussa kerrotaan, että vanhojen talojen pelastamisesta on tullut ilmiö. Artikkelin mukaan myös nuoretkin ovat innostuneet vanhojen talojen suojeluun, sillä "epävarmat ajat vaikuttavat: tuntuu turvalliselta kiinnittyä historialliseen jatkumoon". (Artikkeli luettavissa täällä).

Lehtijuttu herätti muistoja siitä, miksi me lähdettiin tähän loputtomaan urakkaamme? 

Syitähän ei tietystikään ole vain yhtä ja ainutta, kuten harvoin muutosten edessä. Suurin syy kuitenkin taisi olla juuri se Muutos.

Halusimme muutakin kuin kasvattaa vain hieman vihanneksia ja juureksia sekä puutarhamarjoja saarihuvilamme (VillaPreiskari) pienellä tontilla. Nautimme toki saaritontin puutarhassa touhuamisesta molemmat, mutta jotta olisimme saaneet nauttia sadosta kauemmin ja enemmän, olisi tontin pitänyt olla isompi ja eikä myöskään kelirikkoajat olisi saaneet estää kulkemista. Omavaraistalous kiinnosti yhä enemmän ja enemmän. Kun meille sitten tarjoitui tilaisuus ostaa Pellonpään tila, niin siihen tartuttiin, vaikka itse tila ei täyttänyt sille aikaisemmin asettamiamme "vaatimuksia". Esimerkiksi sitä, että keittiön ikkunasta täytyy näkyä järvi. Tila täytti kuitenkin muutaman muun asettamistamme vaatimuksista, esimerkiksi sen, että lähettyvillä on kalavedet, tilalla on hyvä kasvimaan pohja ja aurinkoinen pihapiiri kunnon kasvihuoneelle. 
Suurin syy taisi olla kuitenkin Tunne; olihan puoliso viettänyt lapsuuden kesät Paalasmaan saaristossa ja tuntenut olevansa kuin kotonaan täällä aina. Niinpä olemme nyt tässä!

Maalla-asumisen hyviä ja huonoja puolia on vaikea vielä tässä vaiheessa sanoa yhtään mitään, vietämmehän "kuherruskuukautta" täällä, mutta yksi huono puoli on jo koettu: teiden kunnossapito! Olemme tottuneet kaupungissa asuessamme hiekotuksiin ja aurauksiin jo kukonlaulun aikaan, mutta täällä...

Onko muuallakin päin maalla tällaisia tutunnäköisiä teitä?