Kevätkuulumisia Ränsistyneeltä

Kuulin säätiedotuksista, että Pohjois-Karjalassa on lämmintä, sain myös viestejä kauniista säästä ja hiirenkorvista, joten kiireellä lähdin auton rattiin vapaapäivien koittaessa. Aika pitkä matka oli matkustaa, kun mukana ei ollut tarkkaavaista hirvitarkkailijaa, Sampo-ystäväämme. Sampo tarkkailee nyt hirviä lemmikkien taivaassa koiraystävien kanssa... kaipaus on suuri!

Saisinkos joltain lainaksi matkakaveria seuraaviksi kerroiksi?

Pielinen toivotti tervetulleeksi ilta-auringossa ja tyynisessä säässä. Haukoin jälleen henkeä, sillä niin kaunista ympäristössä oli.

Pitkän ja raskaan talven jälkeen oli niin riemullista viettää Helatorstain viikonloppua uudella kotiseudulla! Nähdä ihania ystäviä ja saunoa savusaunassa, kiitokset Larinsaareen!

 Pellonpäähän päästäkseen täytyy siis ylittää monta siltaa. Välillä on ihan pakko pysähtyä ja ihailla "pielisen pintoo" vaikka Joensuun Ellissä ei taidettu niin tehdä. Luulen, että näihin maisemiin ei takuulla kovin nopeasti totu tai väsy katsomaan!

Pellonpäässä oli todella jo hieman kevättä ilmassa: västäräkit tepastelivat ja heiluttivat pitkiä pyrstöjään, hiirenkorvia saattoi ihailla käyttämättä mielikuvitustaan kuten länsirannikolla piti, ja lintujen konsertti täytti taivaan ja meidän korvat.

Olin nostanut viime vuotiset Villa Preiskarissa kasvaneet perunat jo hyvissä ajoin maakellarista sisälle itämään ja perunalasti takakontissa ajelin Suomen halki, toiveina saada perunat maahankin. Onneksi ystävällinen ja avulias naapuri kävi pyörähtämässä traktorillaan pienellä puutarha-pläntillämme...

ja saatiin kuin saatiinkin ensimmäiset perunat maahan!

Pyllistelyn ja muovinpalasten noukkimisten jälkeen oltiin valmiita rantaan, heittämään kumpparit pois ja saunomaan ensimmäistä kertaa tälle kesälle rantasaunassa. Oi, tätä autuutta!

Löytyjä odotellessa kokeiltiin, että mitä se uistimen heittely tuntuukaan. Venla-ystäväämme se kiinnosti kovasti, mutta ilman kala-ateriaa jäätiin.

Haikein mielin käänsin auton keulan paluumatkalle ja sanoin heipat Pellonpäälle. Ihana oli kesän alku!

Purkamista ja kärsimättömyyttä

Nyt on kevät edennyt jo sen verran, että kärsimättömästi odotamme loppujenkin lumien sulamista, jotta pääsisimme kivijalan tekoon.

Lankalauantaina vietimme pääsiäistä Pohjanmaan lakeuksien tapaan polttamalla pääsiäiskokkoa. Vaikka useat pääsiäistapamme ovat peräisin Karjalasta, emme nähneet kokkoja poltettavan ympäristössämme muualla. Pohjanmaallahan kokkoja poltetaan pahojen henkien karkoittamiseksi. No, Pellonpäässä pitäisi nyt olla pahat henget loitolla sen verran pitkään nuotio paloi.

Aloitimme siis päärakennuksen purkamisen; nuotioon lähti saunan, pesuhuoneen ja eteisen seinät.

Sisällä näyttää nyt aika ankealta, mutta kyllä se tästä...




Iloa elämään tuo ystävämme Venla <3

Aloin kirjoittamaan jo kauan sitten postausta aiheesta: "Miten kesää ihannoiva kestää pitkän talvikauden, kun välillä fiilis nuupottaa kuin pakkasen yllättämällä angervopensaalla..."

ja muuten kuin sinnittelemällä kuten luonnon kasvit...

Kun lunta vaan tulee ja tulee...

Mutta tuo puhdas ja keveä lumisade on muuttunut märäksi ja raskaaksi loskaksi, joten hieman hassulta tuntuu pohtia tällaista nyt. Helmikuu on mielestäni vielä oikea talvikuukausi, vaikka laskiainen kääntää talven kevään odotukseksi. Maaliskuussa alkaa hieman enemmän kevät jo hiipiä mieleen vaikka pakkasta on vielä usein päivälläkin. Viimeistään kevätpäiväntasauksen jälkeen ollaan lähempänä kesää kuin talvea ja toivotaan, että "maaliskuu maita näyttää".

Talvikausi on muutenkin ollut erilainen perheessämme: toinen asuu töiden vuoksi vanhassa kodissa vanhalla paikkakunnalla ja toinen uudella kotipaikkakunnalla, näemme toisiamme noin kerran kuussa ja tavarapaljous kulkee edestakaisin.

Toinen suuri ja surullinen asia oli Ihanan koiraystävämme Sampon kuolema. Nyt uusi koiraystävämme Venla valloittaa koiranmentävää aukkoa sydämessämme.

Täytyy myöntää, että sisulla ja päivä kerrallaan mennään kohden kesää, vaikka välillä melkoista sumua onkin,

iloitaan auringosta,

Rentoudutaan savusaunan lämmössä,

Parasta ehkä tässä vaiheessa vuotta on se, kun on multaa kynsien alla ja tunne, että voiton puolella ollaan: kesää ihannoiva on jälleen kerran selvinnyt sydäntalvesta!

Metsäretkellä

Ihanaa, kun pakkanen hellitti!
Kävimme pikkuisen länsilaikamme kanssa metsäretkellä. Toiveissamme oli nähdä jäniksiä, jotta olisimme nähneet pennun metsästysvaistoja, mutta ei tällä kertaa! Pentu nuuskutteli kyllä kovasti ympäriinsä ja juoksi sydämensä kyllyydestä. Päästiin itsekin hengittämään hieman leppoisampaa talvi-ilmaa pitkän pakkasjakson jälkeen. Mukavaa näinkin! Jospas niitä jäniksiäkin onnistuisimme näkemään seuraavalla kerralla...

Riihi talviasussa

Lunta on harvinaisen vähän, mutta ehtiihän tässä vielä tuulla ja tuiskuttaa ennen kuin "maaliskuu maita näyttää".

Eläinlauma kasvaa

Ränsistyneessä ranchissa purku- tai rakennushommat ei etene tällä hetkellä. Osasyy on syksy, hirvenpyynti ja sitä varten ranchille tuli isännälle metsästyskaveri, länsisiperianlaika Venla.

Syntymäkodissa käydessämme Venla testasi, jotta alkaako hän meitä!

Kotona tutustumassa ympäristöön ja...

...tutustumista karvakaveriin,

Auringossa on mukava tutkailla syksyn puraisemia kukkapenkkejä.

Rantasaunalla ei kyllä ollut mukavaa muilla kuin isäntäväellä, pimeäkin tulee ja ne vaan saunoo. En ala...