Paljastuva maa saa aikaan hymyileviä kasvoja

Siihen aikaan vuodesta, kun aurinko ja vesisateet sulattavat lumet, herää myös ranchin rouva talvihorroksesta. Pikkuhiljaa silmät alkavat näkemään muutakin kuin armottoman auringon paljastamat likaiset ikkunat. Katse mittailee peltoja ja pientareita, askeleet pysähtyvät kaupan siemenhyllyillä, lehtihyllyiltä taas tipahtelevat puutarhalehdet ostoskärryyn, värikynät ja luonnoslehtiöt kaivetaan laatikoista ja alkaa suunnittelu ja piirtely. Oi, kuinka hauskaa ja mielenkiintoista!

Pielinen on vielä tummana jäässä mökkirannalla, mutta ilmassa on kevään tuoksu ja korviin kantautuu muuttolintujen äänet.

Tästä parin viikon takaisesta ruskottavasta taivaanrannasta tuli mieleen Pellonpään pihassa oleva ruskolilja "Lilium bulbiferum", joka täytyypi siirtää rakennuksen alta turvaan. Ruoskoliljan kukka on upeän värinen, vai mitä?

Oi, mikä aurinko kukassa hehkuu!! 
Pari viikkoa sitten kävimme tyttäremme kanssa Pellonpäässä, vaikka olimme iltasella liikkeellä kameran kanssa, niin yritti silloinkin aurinko hehkua!

Lumet alkoivat olla vähänä, mutta erittäin pehmeää ja märkää oli, esimerkiksi tiellä ei tehnyt kovin laitaan mennä väistämään muita liikkujia. Onneksi emme sentään löytäneet itseämme ojanpohjalta!
Räpsittiin kuvia sillä fiiliksellä, että niiden päälle voidaan suunnitella puutarhaa, kasvimaata, kukkapenkkejä, rakennuksia,...

Pihasaunan paikkako?

Pellonpään sisälle ei tule saunaa vaan puulämmitteinen sauna rakennetaan piha-alueelle. Itse näen jo sieluni silmin saunarakennuksen sijoittuvan tähän lehtikuusten katveeseen, jonne ilta-aurinko paistaa.

Arvaatko, mitä haaveilen koivu"kujan" vierustaan?

 Arvaatko allaolevasta kuvasta paremmin?

Tämä nurkkaus aivan selvästi "huutaa" maa-artisokkaa. Tähän paistaa aamuaurinko ja vaikka maa-artisokka kasvaa lähes missä vain, niin parhaiten se viihtyy aurinkoisella paikalla lämpimässä runsasmultaisessa hiekkamaassa. Kovin näköpaikalle maa-artisokkaa ei kannata istuttaa, sillä se kasvaa parimetriseksi ja kuulemma leviää kuin rikkaruoho. Leviäminen sopisi paremmin kuin hyvin, sillä niin hyvää maa-artisokan vähän pähkinäinen maku on!

Oi, kun sormet jo syyhyävät päästä mittailemaan ja merkkaamaan kasvihuoneen paikkaa, porkkanapenkkejä, mansikkamaata,...mutta sitä ennen olisi saatava päärakennus hieman etenemään.
Siitä tuleekin seuraavaksi asiaa.

Takkauuni

Seuraavaksi siirryimme päärakennuksen sisälle ja tutkailimme pikkuista takkauunia. Toivomuksena on saada se käyttöön, joskus, jonnekin. Ehkä saliin, ehkä pihasaunan saunakamariin, ehkä rannalle nukkuma-aittaan, ehkä...Niin, ideoita voi putkahdella lisää ja toivottavasti putkahteleekin eri rakentamisvaiheiden aikana. Kooltaan takkauuni on mainio, passelin pikkuruinen paikkaan kuin paikkaan ja kuitenkin lämmittää isommankin tilan.

Takkauunia on vuosien saatossa lämmitetty paljon ja maali rapisee ulkovaipan pinnalta pois, joten se on purettava alkutekijöihinsä, puhdistettava ja koottava uudestaan. Jos siis sen kunto on sellainen, että se voidaan koota.

Suuluukut on jo poistettu.

Tulipesästä löytyi muutamia halkeimia.

Purkaminen on melkoista sotkua, mutta tapahtuu joutuisasti.

Vuosilukukin löytyi, takkauuni on aika "uusi"

Purkamista ja kärsimättömyyttä

Nyt on kevät edennyt jo sen verran, että kärsimättömästi odotamme loppujenkin lumien sulamista, jotta pääsisimme kivijalan tekoon.

Lankalauantaina vietimme pääsiäistä Pohjanmaan lakeuksien tapaan polttamalla pääsiäiskokkoa. Vaikka useat pääsiäistapamme ovat peräisin Karjalasta, emme nähneet kokkoja poltettavan ympäristössämme muualla. Pohjanmaallahan kokkoja poltetaan pahojen henkien karkoittamiseksi. No, Pellonpäässä pitäisi nyt olla pahat henget loitolla sen verran pitkään nuotio paloi.

Aloitimme siis päärakennuksen purkamisen; nuotioon lähti saunan, pesuhuoneen ja eteisen seinät.

Sisällä näyttää nyt aika ankealta, mutta kyllä se tästä...




Iloa elämään tuo ystävämme Venla <3